Joulurauhaa

Torstai 22.12.2011 - Jussi Parviainen

"Toivoisin rauhaa päälle maan", sanoo mies laamanhengelle (kyllä, se on laama, ei lamppu) eräässä televisiomainoksessa, joka mukailee tuota tuttua Tuhannen ja Yhden Yön tarinaa, jossa Aladdinin löytämä lampunhenki toteuttaa hänen toiveitaan. Mainoksen henki ei toteuta tuota miehen toivetta aivan halutulla tavalla, mutta toive on kuitenkin kaunis. Ei sitä rauhaa maan päälle turhaan toivo perinteisesti kaikki missikandidaatitkaan. Itsekin sitä toivoisin.

Nyt on kulunut jo useampi kuukausi siitä, kun sain palvella Punkaharjun seurakuntaa kesäteologina. Kokemus oli rikastuttava ja siitä jäi hyvät muistot. Olin onnekas, kun sain suorittaa työharjoitteluni vanhassa kotiseurakunnassani. Olenhan jo pienestä pitäen rakastanut Punkaharjua sen kauniin luonnon ja rauhallisen kyläyhteisön takia. Kesämökkikin perheellämme on ollut Punkaharjulla niin kauan kuin olen elänyt ja se on toiminut henkilökohtaisena pakopaikkanani ja rauhan tyyssijana jo vuosikaudet. Paljon on hyviä muistoja jäänyt käteen myös Punkaharjun kotitalostamme.

Näin joulun alla onkin mieluisaa muistella noita Punkaharjun kodissa viettämiäni lapsuuden jouluja, jotka ovat aina olleet minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita juhlapyhiä. Muistan kuinka lapsuudessani koko joulukuuta sävytti aina aivan ainutlaatuinen tunnelma ja ilmapiiri, huolimatta siitä, että koulussa käytiin ihan normaaliin tapaan ja arki juoksi niin kuin aina muulloinkin. Joulukuita hallitsi sellainen hyvällä tavalla jännittävä ja odottava tunnelma. Silloin pienempänä poikana sitä tietysti odotti lähinnä sitä jouluaattoa (joulupukkia) ja varsinkin niitä lahjoja, joita aina ihan mukavasti tuntui eteen ilmestyvän. Olipa sitten ollut kiltti eli ei.

Iän karttuessa sitä rupesi sitten lahjojen lisäksi odottamaan niitä hyviä ruokia ja varsinkin sitä joulun tunnelmaa. Prioriteetit muuttuivat. (Kaupallisen joulun vastustajaa minusta ei kuitenkaan ole tullut, koska tulen aina muistamaan sen kuinka kivaa lahjapakettien odottaminen, saaminen ja avaaminen ja lahjoista yllättyminen silloin pienempänä oli. Ei siinä lahjojen vaihtamisessa mielestäni mitään väärää ole.)

Lapsuuteni joulumuistoissa arvostan eniten sitä rauhaa, mitä silloin tunsin ympärilläni ja sisälläni. Maailma ympärillä tuntui aina hiljentyvän jouluaaton lähestyessä ja ilmassa oli Pyhän tuntua. Jotakin erityistä. Sitä samaa rauhan tuntua joulunviettoon olemme vaimon kanssa jo monta vuotta rakentaneet myös omassa kodissamme Helsingissä. Aika mukavasti olemme siinä onnistuneetkin. Ratkaisevaa joulun ”onnistumiselle” ei siis selvästikään ole ihmisen ikä tai olinpaikka, vaan nimenomaan se tunnelma, joulun rauha ja Pyhän läsnäolo.

Joulurauha julistetaan virallisesti Turusta käsin aina jouluaattoisin puolelta päivin. Tämä tapa on vanhaa keskiaikaista perua ajalta, jolloin joulurauhalla oli vielä lainvoima takanaan ja sen rikkominen oli rangaistava teko. (Jopa sotia on keskeytetty joulun takia.) Tämän perinteen ylläpitäminen ja jatkuminen vielä tänäkin päivänä kertoo meille jotakin siitä, mitä me ihmiset todella elämältä kaipaamme. Kukapa ei toivoisi sellaista parempaa maailmaa, jossa ei olisi lainkaan riitoja ja sotia?

Jouluna muistetaan Vapahtajamme Jeesuksen syntymäpäivää. Siinä on mies, joka syntyi taatusti rauhan asialle tähän maailmaan, vaikka tulistuakin Hän osasi, jos se oli tarpeen. Useasti, omaa elämääni ja tätä kummaa, riitaista maailmanmenoa pohtiessani, tulee tahtomattanikin mieleeni kysymys: Mitä Jeesus ajattelisi tästä tai tästä asiasta? Useasti tällaisesta ajattelusta seuraa tietenkin oman puutteellisuuden toteaminen, mutta luulenpa, että joulusta Jeesus kuitenkin tykkäisi. Ainakin siitä joulurauhan ajatuksesta, lahjojen antamisen ilosta ja sopuisasta yhdessäolosta, jotka onnistuneeseen joulunviettoon perinteisesti kuuluvat. Jumala suokoon, että tämä kohtapuoliin julistettava joulurauha jatkuisi myös pitkälle tulevan vuoden puolelle. Eihän rauhan tarvitsisi olla vain jouluun liittyvä erikoisuus?

Kiitokset vielä kerran mukavasta kesästä Punkaharjun nuorisolle, isosille, kaikille seurakuntalaisille yhteisesti, sekä tietenkin seurakunnan työntekijöille!

Rauhallista Joulua ja samanmoista Uutta Vuotta itse kullekin säädylle!

 

Jussi Parviainen
Sydämeltään punkaharjulainen
Punkaharjun seurakunnan kesäteologi 2011

Rippikoululaisten toiveita, odotuksia ja mietteitä

Maanantai 1.8.2011 - Kesän 2011 rippikoululaiset

Keväällä rippikoululaiset kirjoittelivat ylös odotuksiaan ja tunnelmiaan rippikoulun ja rippileirin suhteen. Tässä kootusti heidän ajatuksiaan. Miten odotukset, toiveet ja mietteet toteutuivat? Olisi mielenkiintoista tietää.

 

Rippikoulu ajalta odotan eniten uusia ystäviä ja yhdessä oloa tietenkin odotan myös uusia rippikoulu asioita ja virsiä ja rukouksia ja ripari laulua joka lauletaan leirillä ja sitten lopuksi lauletaan kirkossa konfirmaatiossa.
 

Rippikouluajalta odotan uusia haasteita ja tulevaisuuden suunnitelmia ja kaikenlaista muutakin.
 
Rippikoulussa opitaan varmaan paljon uusia aiheita ja asioita mitä ei vielä tiedä jotkin asioista saattavat olla haastellisia ja vaikeitakin asioita muistaa mutta kyllä sen varmaan muistaa..  T.A.

 

Odotan rippikouluajalta, että oppisin uusia asioita ja että kaikki rippikoululaiset voisivat viettää mukavaa aikaa yhdessä eri tehtävien merkeissä. Rippikoulussa syntyy varmasti keskustelua tärkeistä, erilaisista aiheista. Rippikoulun jälkeen tuntee olevansa taas vähän vanhempi, kun esimerkiksi vanhemmat sukulaiset kysyvät, onko käynyt jo rippikoulun, koska onhan se tärkeä saavutus elämässä. Muistan useampia vuosia sitten kun isosiskoni kävi rippikoulun. Tuntuu erikoiselta, kun on itsekin jo siinä vaiheessa!

Odotan myös sitä, kun rippikoulun jälkeen saa mahdollisuuden päästä kummiksi.   P.P.

 

 

Odotamme rippikoululta hyvää ilmapiiriä, mielenkiintoista yhteistä tekemistä ja oman ajan vieton mahdollisuutta. Lisäksi toivomme, että meihin luotettaisiin. Nukkumaanmenoon voisi varata aikaa, sillä esim. suihkussa käyminen ja valmistautuminen vaatii oman aikansa, ettei mene liian myöhälle, ja jotta jaksaisimme heti aamusta puuhata taas yhdessä pirteinä. Lisäksi esim. ryhmätöissä ryhmät voitaisiin jakaa, ettei kukaan jäisi erilleen, eikä tulisi niitä "kaveri ryhmiä" joihin kuuluvat pelkästään jonkin ystäväpiirin ihmiset.
Toivomme myös pääsevämme uimaan useammin kuin kerran päivässä : )
Haluaisimme myöskin meiltä kysyttävän jotakin yhteisesksi tehtäväksi varattua tehtävää, että haluavatko kaikki tehdä sitä samaa, sillä on inhottavaa tehdä jotakin pakosta..
Mukavaa rippikoulua odotellessa..  L.K. & E.L.

 

 

Rippikoulun vietämme oromyllyllä.

Odotukset ovat kovat, sillä olemme olleet siellä lasten leiril, nii tiedetään et siel on mukavaa (:
Toivoisimme että saisimme sieltä paljon kamui/ ystäviä ja että aika ei kävisi siellä tylsäksi!

S: On ihan kivaa ku se ripari on mut, riparii ennen olevat nää kirkko käynnit ynnä muut ei oikee jaksais kiinnostaa :D
mutta ihan mukavaa siit tulee olee...

V: Iha kivaa, mut sile joutuu herää liia aikasin, ja muutenki suunnillee samaa miel ku S. ((:

On silti kivempaa mennä orolle ku jäädä tänne punkkiksen riparille, koska siel on enemmä ihmisii eikä siel oo pelkkii tuttui niinku
punkaharjun leiril. Ja siellä on muutenkin vähän enenmän tekemistä ja kivempaa :DD

S.L. & V.L.

 

Me odotamme rippikouluajalta hauskanpitämistä, makkaranpaistoa, uimista ja kavereiden kanssa olemista.  S.S.

 

rippikoululta odotan hauskaa ja rentoa meininkiä ja leiriltä kavereiden kanssa olemista ja uutta oppimista  T.N.

 

Tulen luultavasti tylsistymään pahasti, sillä uskonasiat eivät ole kiinnostaneet minua koskaan pätkääkään. Sen lisäksi en haluaisi tuhlata kallista loma-aikaa leireihin, koska minulla olisi parempaakin tekemistä kuin kuunnella "uskonnollista valistusta". Rippileirinhän pitäisi olla vapaaehtoinen, mutta monissa perheissä lapsen pitää käydä se "kulttuurin vuoksi" vanhempien painostuksesta. Kuinkahan moni ihminen edes tosissaan uskoo nykyään taivaassa asuvaan tyyppiin, joka muka loi kaiken. Miten uskonto selittäisi esim. toisen älykkään lajin, joka asuisi Linnunradan toisella puolella? Universumihan on äärettömyys, joka kasvaa kasvamistaan joka sekunti, joten muita elämää kantavien planeettojen olemassaolo on täysin mahdollista. Maailmassa on myös tehty paljon vääryyttä uskonnon varjolla, esim. ristiretket. Joidenkin tosiuskovaisten mielestähän esim. jopa fantasiakirjat, kuten Harry Potterit, ovat  "paheellisia". Mitä pahaa mielikuvituksellisuudesta muka on? Onhan raamattukin vain ihmisten kirjoittama vähän alle 2000 vuotta vanha kirja, joka on tulvillaan ihmetekoja sisältäviä tarinoita, joista monet ovat kylläkin vertauskuvallisia. Mistä sitä tietää, että Mooses olisikin puhuskellut Siinain-vuorella vain jollekin puskaan piiloutuneelle huuliveikolle, joka vain esitti olevansa Jumala, vai oliko edes koko Moosesta olemassa. Tuhansia vuosia sitten tapahtuneita asioita ei voida tietää täysin totuudenmukaisesti (saati sitten saada koskaan selville, ellei joku keksi aikakonetta ja onnistuisi olematta sössimättä historiankulkua aikamatkalllaan).  Kaikella kunnioituksella  S.V.

 

 

Odotan, että rippikouluajasta tulee mukava ja hauska. Toivon myös, että rippikouluajalla opin tuntemaan paremmin muut koululaiset ketkä ovat ensimmäisellä riparilla, joita en viellä tunne oikein hyvin.
Oppitunneilla odotan myös saavani tietoja kirkkoon ja uskontoon liittyvistä asioista.   T.P.

 

Odotan riparilta mukavia yhteisiä hetkiä ja hyviä muistoja. Toivottavasti Rippileirille sattuisi hyvä sää ettei tarvitsisi sateessa oleskella Olisi mukava tutustua muihin leirillä oleviin nuoriin jotka eivät vielä niin tuttuja ole.  M.M.

 

Rippikoululeirimme alkaa 8.6- 15.6 kesäkodilla. Odotamme rippikouluajalta mukavaa yhdessäoloa, rippileirikokemuksia ja kavereiden kanssa oleskelua. Olisi mukavaa jos viettäisimme aikaa esim. yhdessä pelaten. Toivomme, että leiri olisi innostava kokemus, eikä tylsiä hetkiä tulisi. (:    

                                                                                                                                    P.P., O.H. & J.N.      

 

Rentoa meininkiä, sekä kavereiden kanssa yhdessäoloa.  J.L.

 

Me odotamme rippikoulu ajalta hauskoja hetkiä, lämmintä säätä, uusia kavereita ja mukavia muistoja:)  N.K. & M.M.

 

Itse haluan rippikouluajalta antoisia ja opettavia hetkiä, ja itse rippikouluviikolta odotan mukavia hetkiä kavereiden ja luokkatovereiden kanssa. Luulen, että rippikouluviikko tulee olemaan varmasti mukava ja odotan sitä innolla.  V.V.

 

Itse odotan mukavaa leiriä, kauniita päiviä ja kavereitten kanssa olemista. Silloin saisi olla lämpimät vedet jo. Leirillä pitäsi olla mukavia pelejä ja paljon tekemistä.   V.P.

 

Rippikouluajalta odotamme liian aikaisia herätyksiä ja aikaisia nukkumaan menoja, sekä vaihtelua kesäloman arkeen.
Odotamme myös monia mukavia yhetisiä hetkiä ystävien ja muiden seurakuntalaisten kanssa ja toivomme, että niitä myös riittää! (:
Toki olisi myös mukava jos ekan riparin yhteishenki olisi ainakin 10 arvoista (plussaa olisi myös hyvä sää). Eniten odotamme koko rippileiriä kesällä.   J.M. & M.H.

Odotamme rippikoululta että siellä olisi kivaa. Ei olisi aikaisia herätyksiä. Puhuttaisiin muustakin kuin Jumalasta ja Jeesuksesta. Saisi uida ja tutustuisi muihin ihmisiin siellä. Ei valitettaisiin kun mökeissä riehutaan. Saisi olla mukana omat ruuat, tietokone ja kännykkä. Ketään ei kiusattaisi. Hyvä ohjelma ja ei olisi tylsää.Ei tarviisi olla siellä sovitulla alueella koko aikaa eli saisi hieman vapautta.  A.T., H-R. P., H.K. & J.S.

Ootamme rippikouluajalta mukavaa yhessäoloa toisten leiriläisten kanssa. Ja koska Iina on tutustunu suurimpaan osaan vasta kun tuli yläasteelle, hänen osaltaan etenkin vielä parempaa tutustumista ikätovereihin. Toivomme hyvää säätä, mukavia tehtäviä ja leppoisaa ajanviettoa. Yhteishengen vahvistumista  :) 
Ainiii ja hyvää ruokaa ;)   I.K. & K.P.

 

Odotamme rippikoulusta mukavia hetkiä ja muistoja kavereiden kanssa, ja tietenkin haluamme kokea valaistuksen.  J.T. & A.S.

Hyvää ystävänpäivää

Maanantai 14.2.2011 klo 16:32 - Juha Hakala

Tänään -ystävänpäivänä kaksi suurta kättelevät toisiaan.

Ystävänpäivä - tuo Pyhän Valentinuksen päivä, josta sen Amerikkaan rantautumisen jälkeen muodostui suuri kansanjuhla. Päivä jolloin ostetaan mielitietylle suklaata ja kukkia, pusitaan ja halitaan. Päivä jolloin muistetaan ystävää pikkulahjoin ja kortein.

Suomeen ystävänpäivä rantautui 1980 -luvulla. Kalenteriin se merkittiin ensimmäisen kerran vuonna 1987. Sen jälkeen sitä on täälläkin vietetty perinteisin menoin. Postille ystävänpäivä on toinen joulu. Joulun jälkeen kortteja lähetetään silloin kaikkein eniten. Nykyään tosin taitaa aikamoinen osa muistamisista kulkea facebookin välityksellä.

Yhteisvastuukeräys - tuo Suomen suurin hyväntekeväisyyskeräys, jonka keräystuotoilla autetaan ihmisiä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Yhteisvastuukeräys on vapaaehtoistyön voimannäyte. Keräystä on vuosittain toteuttamassa n. 40 000 vapaaehtoista.

Yhteisvastuu syntyi 60 vuotta sitten tilanteessa, jossa lapsiperheiden hätä antoi sysäyksen keräykselle.

Yhteisvastuu ei ole pelkästään rahankeräys. Yhteisvastuu tuo esille monta kertaa näkymättömän, unohdetunkin hädän.

Tänä vuonna yhteisvastuukeräys on torjumassa nuorten yksinäisyyttä Suomessa ja Mosambikissa.

Yhteisvastuukeräyksen tunnus on "Ole hyvä. Ole arkienkeli" Arkienkeli voi olla ottamalla osaa yhteisvastuukeräykseen lahjoittamalla, ostamalla tuotteita tai tulemalla kerääjäksi.

Tänään ystävänpäivänä meillä jokaisella on mahdollisuus olla arkienkelinä ja torjua nuorten ja kaikkien muidenkin ikäryhmien yksinäisyyttä kulkemalla vierellä, kysymällä "Mitä kuuluu?", tervehtimällä, välittämällä - olemalla ystävä.

 

Luomakunnan sunnuntai, saarna Punkaharjun kirkossa 30.5.

Perjantai 4.6.2010 klo 12:15 - Antti Laakso

 Teksti: Gen./1.Moos.1:1-11,24-31; 2:1-3

 

                      Meidän aikanamme ei kauaa tarvitse etsiä uutisia luonnon kärsimyksestä. Öljyn tahrima merilintu räpiköi epätoivoisesti. Monia harvinaisia eläimiä jopa vainotaan. Ennen kotieläimet saivat tepastella ulkona, mutta nykyisin ne saattavat viettää koko elämänsä ahtaissa sisätiloissa. Sanotaan, että ilmaston lämpeneminen jatkuu, ja sen seurauksena jäätiköt sulavat ja viljelymaat kuivuvat varsinkin monissa kehitysmaissa.

                      Itse katson, että nämä uutiset ovat merkki siitä, että ihmisen suhde Jumalan luomakuntaan ei ole kunnossa. Ne todistavat ihmisen syyllisyydestä. Samalla laajojen ja nopeiden muutosten keskellä pieni ihminen voi tuntea itsensä voimattomaksi ja ahdistuneeksi. Miten minä voisin taistella näin suuria uhkia vastaan? Tässä tilanteessa Raamatun käsky viljellä ja varjella maata voi tuntua liian vaativalta.

                      Meidän tulee kyllä puhua myös syyllisyydestä ja velvollisuuksista. Mutta jos myönteinen sanoma unohdetaan täysin, epätoivo peittää alleen kaikki parannuksen mahdollisuudet. Välinpitämättömyys liittoutuu sen kanssa, ja yhdessä ne tekevät todellisesta muutoksesta  haaveunta.

                      Kristinuskon syvin olemus ei kuitenkaan ole kasata aina vain uusia käskyjä meidän kannettavaksemme ja jättää meidät sitten yksin tuskailemaan niiden kanssa. Kristinusko ei opeta rajatonta luottamusta itseen. Sen sijaan se antaa mahdollisuuden turvautua itsemme ulkopuolelle. Eikä kristinuskossa ole kyse vain käskyistä, vaan sillä on myös myönteistä sanottavaa luomakunnasta ja luomakuntavastuusta.

                      Päivän Vanhan testamentin teksti vastustaakin välinpitämätöntä epätoivoa kahdella tavalla. Ensinnäkin Jumala toteaa siinä toistuvasti luomansa maailman hyväksi. Nykymaailmassa ihmisen synti tosin turmelee Jumalan luomistöitä. Kaatopaikat ja öljysaasteet eivät ole osa Jumalan hyvää luomakuntaa. Mutta silti luomakunta on alun perin luotu hyväksi. Nykyisinkin elämän häkellyttävä monimuotoisuus, monimutkaisuus ja kauneus voi antaa aihetta Jumalan luomistöiden ihmettelyyn.  Suurta merkitystä ei ole sillä, onko luominen tapahtunut kirjaimellisesti seitsemässä päivässä vai pitemmän ajanjakson aikana. Yhtä kaikki luomakunnan monimutkaisuus tekee hyvin vaikeaksi uskoa, että kaikki olisi vain sokean sattuman seurausta.

                      Tietysti luomakunnan hyvyyden voi nähdä monella tapaa. Joillekin hyvyys on yhtä kuin hyödynnettävyys: mitä enemmän metsästä tai pellosta saadaan revittyä irti tuottoa, sen parempi se on. Kun jokainen metsä on tukkipuina; kun jokainen luonnonsuojelualue on otettu ihmisen käyttöön; kun jokainen vapaa joki on padottu – silloin luomakunnan hyvyys on suurimmillaan.  Kristinuskon näkemys ei kuitenkaan ole näin yksipuolinen. Jumalan luomakunta oli hyvä jo ennen ihmistä. Sen hyvyys ei siis riipu ihmisen saamasta hyödystä. Myös ihmisen kannalta arvottomat luonnonpaikat ovat Jumalalle arvokkaita.

                      Päivän Vanhan testamentin tekstissä tosin sanotaan myös, että ihmisen valta on suurempi kuin muilla luoduilla. Tämä ei kuitenkaan ole lupa luomakunnan rajattomalle riistämiselle. Luomiskertomuksessahan ihmisen ravinnoksi annetaan vain kasviksia, ja Jumala antaa myös käskyn viljellä ja varjella luomakuntaa.

                      Toinen vastavoima välinpitämätöntä epätoivoa vastaan on Jumalan armo. Myös luominen ja elämä ovat merkkejä Jumalan armosta. Ne ovat ansaitsemattomia lahjoja. Armo näkyy kuitenkin myös siinä, että Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ihmisten syntien puolesta. Myös luomakuntaa vastaan tehdyt synnit voi saada anteeksi. Mutta sen lisäksi yhteys Jeesukseen voi auttaa meitä toimimaan rakkaudellisemmin.

                      Armossa on kuitenkin yksi tärkeä piirre. Koska se on ansaitsematon lahja, siihen turvautuvat ovat jo joutuneet tunnustamaan oman puutteellisuutensa. Ylpeät ja itseensä tyytyväiset eivät armoa tarvitse. Ja tämä on tärkeä asia luomakunnan varjelun kannalta. Nimittäin tunsimmepa me itse itsemme kuinka heikoiksi tahansa; Jumala voi toimia meidän kauttamme luomakuntansa hyväksi.  Jumalan voima on tarkoitettu juuri heikoille ja puutteellisille, sillä vahvat siihen tuskin turvautuvat. Eikä Jumala ole jäänyt etäälle ihmiselämän vaikeuksista. Hän haluaa olla mukana meidän elämässämme. Jeesuksen elämän kautta Hän sai itse kokea maan päällä ihmiselämän heikkoudet ja kiusaukset.

                      Luomakunnan varjelun tie ei silti aina ole helppo. Vanhemmat sukupolvet opetettiin säästäväisiksi ja iloitsemaan jo elämän perustarpeista. Viime vuosikymmeninä taas on opetettu, että kulutus on tie onneen. Tämä tie ei kuitenkaan ole turvallinen. Jatkuvasti kasvava kulutus uhkaa tietysti entisestään Jumalan luomakunnan terveyttä. Mutta sen lisäksi se uhkaa ihmistä itseään. Jos ihmisen onnen perusta on vain muuttuvaiset halut, hän jää ikuisen rauhattomuuden ja tyytymättömyyden tilaan.

                      Paine kuluttaa uhkaa meitä jokaista, säästäväisiä vähemmän ja muita enemmön. Syrjäisemmilläkin seuduilla radio ja televisio välittävät mainoksia aina vain upeammista tuotteista. Me voimme kuitenkin kiusausten ja heikkoutemme edessä rukoilla apua Jumalalta. Me voimme kysellä Jumalan tahtoa omassa elämässämme ja antaa Hänelle valtaa siinä. Ja niin voi tapahtua ihme: pieni ja heikko ihminen pystyykin tekemään jotakin luomakunnan hyväksi. Aiemmin ikävä velvollisuus voi muuttua loistavaksi mahdollisuudeksi palvella Jumalaa, lähimmäistä ja luomakuntaa.

                      Aina Jumalan armoon turvautuva kristitty ei koe palavaa intoa luomakunnan varjeluun.  Mutta Jumalan tahdon kysely antaa niin paljon enemmän kuin nautinnot pystyisivät ikimaailmassa tarjoamaan. Usko kulutukseen lahjoittaa jatkuvan sisäisen rauhattomuuden; usko Jumalaan taas antaa ihmisen elämään todellisen merkityksen, ilon, rauhan ja vapauden. Kun ihmisen suurin kutsumus maan päällä ei ole vain kuluttaa aikaa vaan palvella, elämästä tulee paljon suurempaa ja merkityksellisempää. Mutta palvelunkin perusta on Jumalan rakkaus meitä kohtaan, suurempi kuin pystymme koskaan ymmärtämään.

                      Jumala kutsuu meidän aikamme kristittyjä huomaamaan myös luomakunnan varjelun myönteisen puolen: luomakunta on Jumalan käsittämättömän kaunis ja hyvä luomus. Meillä jokaisella on mahdollisuus kunnioittaa ja palvella Jumalaa palvelemalla luomakuntaa. Emmekä me ole tällä tiellä yksin, vaan Jumala on meidän kanssamme. Sama hyvä Jumala, joka on tämän maailman luonut. 

 

Sisältö ratkaisee

Lauantai 24.4.2010 klo 1:27 - Juha Hakala

Tässä ne nyt ovat katseltavina ja käytettävinä. Uudet kotisivut. Tai tavallaan vanhat tutut kotisivut uusissa vaatteissa.  Samat tutut ja turvalliset asiat löytyvät näiltä sivuilta, kuin edellisiltäkin. Kirkolliset ilmoitukset, uutiset, yhteystiedot. Jotain on kuitenkin muuttunut. 

Kotisivut ovat entistä enemmän vuorovaikutteiset. Niiden kautta voi helposti olla yhteydessä seurakunnan työntekijöihin, voi lähettää terveisiä ja palautetta seurakuntaan, ilmoittautua retkille ja leireille, osallistua blogikeskusteluihin kommentoimalla kirjoituksia, vastata pikakysymyksiin ja selata valokuva-albumia.

Internetin yhä lisääntyvän käytön myötä tietoa haetaan entistäkin enemmän verkosta. Näiden uusiutuneiden nettisivujen myötä lupaan omalta osaltani pyrkiä siihen, että näiden sivujen kautta on mahdollisimman vaivatta saatavilla olennaista ja ajantasaista tietoa Punkaharjun seurakunnasta. 

Sitä en tiedä, miellyttääkö tämän sivuston ulkoasu vaativan esteetikon silmää, mutta uskon, että sisältö ratkaisee. Tämä nykyinen sivustopohja taipuu paljon kevyemmin päivityksiin joten se myös pysyy ajan tasalla entistä paremmin. Tässä vielä silmäys edellisen sivuston etusivulle.